Soili Hämäläisen blogi

Liity postituslistalle

Loppuvatko tarinat?

Keskiviikko 14.12.2011 klo 13:41 - Soili Hämäläinen


Mitä enemmän tarinoita on kertynyt mielen varastoon, sitä monipuolisempi käsitys ihmisellä on elämästä ja sitä helpompi hänen on eläytyä toisten ihmisten ehkä toisenlaiseen elämään. Tarinavarantoa voi käyttää jopa apuna elämän ongelmista selviämiseen.

Tarinavarannon käsite liittyy oman elämäntarinan kertomiseen, joka tuli suosituksi kymmenisen vuotta sitten sosiaali- ja terveysalalla. Ihminen jäsentää omaa elämäänsä kertomuksena, jossa hän itse on päähenkilö. Malleja omiin tarinoihin haetaan kulttuurin tarinavarannosta, ja kulttuurin tarinat eivät ole vain iltapäivälehtien julkkisjuttuja vaan ammentavat ihmiskunnan ikivanhasta tavasta hahmottaa maailmaa kertomalla tarinoita. (Yhteiskuntapolitiikka 2/2000)

Mikä olisi parempi paikka tarinoiden keräämiseen ja kertomiseen kuin lukupiiri? "Jokainen kirja tuntuu ulottavan lonkeronsa juuri tähän päivään, juuri meidän elämäämme." Kirjoitin näin Tampereen Tesoman lukupiiristä, siitä jota edellisessä blogitekstissä yritettiin pelastaa -  ja yritetään edelleen.*

Viime kerralla Tesoman kirjaston lukusalissa keskusteltiin Selma Lagerlöfin klassikosta Gösta Berlingin taru. Selman tarinat tahtoivat karata pois reaalimaailmasta Jumalan, metsän henkien ja eläinten yliluonnollisten voimien mukaan. Mutta paljon löysi piirimme totuuksiakin noista 120  vuotta vanhoista kertomuksista.

Gösta Berlingin rinnalle keksimme ottaa Susanna Alakosken Sikalat, ikään kuin nykyaikaiseksi vastapainoksi entisajan Ruotsille. Aasinsilta saattoi olla hiukan hutera, mutta kyllä Sikalat järisytti silti. Berlingin aikana ihminen saattoi pudota todella korkealta todella alas, mahtimiehestä saattoi tulla kerjäläinen yhdessä yössä. Sikaloissa pudottiin alhaalta vielä alemmas, pohjamutiin asti.

Toisaalla olen lukenut Philip Rothin viimeisimpiä kirjoja, vasta ilmestyneen Nöyryytyksen ja neljän kirjan sarjan aloittaneen Jokamiehen. Roth näyttää näissä kirjoissa ihmiselämän loppupuolen hyvin  synkkänä. Perhe hajoaa, rakkaus pettää, ystävät katoavat. Miehestä tulee sisäisesti koditon ja negatiiviset tunteet kuten kateus ja viha valtaavat hänet. Hänkin putoaa korkealta.

Kaikilla kolmella kirjailijalla on oma, vahva ja vaikuttava tyylinsä, joka tekee tekstin lukemisen niin nautittavaksi ja kiinnostavaksi, että lukemista haluaa jatkaa aina vaan. Tarinoita kertyy ja tarinavaranto kasvaa.

Vastedes tarinavarannon kasvattelu tapahtuu itse kunkin kohdalla tämän blogin ulkopuolella, sillä Vanhan kirjallisuuden päivät lopettaa blogin ylläpidon. Vajaan kahden vuoden aikana olen kirjoittanut tähän blogiin lähes 30 tekstiä. Se on ollut innostava ja miellyttävä tehtävä, josta luopuminen tuntuu yhtä surulliselta kuin lukupiirien loppuminenkin. Kiitos kaikille lukijoille ja hyvää jatkoa muitten kirjallisten blogien parissa.

* P.S. Jenni Satolan juttu Tesoman lukupiiristä julkaistaan kaupunginosalehti Länsikonnussa, joka ilmestyy 10.12.2011. Luettavissa myös netissä (www.lkpalvelu.com).


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini