Soili Hämäläisen blogi

Älä ole tylsä, sanoo Kauko Röyhkä

vihtorin_kirjamessut_kauko.jpg

Kauko Röyhkä avasi maaliskuisten Vihtorin kirjamessujen lauantain. Häntä haastatteli Ilveksen Ballroomissa Jari Mäkäräinen. Röyhkän tie kirjailijaksi ja muusikoksi on monille tuttu: parikymppinen oululainen yksinhuoltajaäidin poika, Jukka-Pekka Välimaa, oli aina kirjoittanut paljon ja oli päättänyt alkaa kirjailijaksi, heti kun saa koulun käytyä loppuun. Niin hän myös teki. Kirjoituskilpailuvoiton kautta Röyhkä sai kustannussopimuksen Weilin + Göösin kanssa, ja esikoisteos Tien laidalla Waterloo ilmestyi vuonna 1980 samoihin aikoihin kuin ensimmäinen levy, Steppaillen.

Mäkäräinen kysyi Röyhkältä uran monipuolisuudesta ja tuotteliaisuudesta. Röyhkän mukaan mikään osa-alue ei ole tuonut  sellaista menestystä, että olisi yksin riittänyt. Pelkällä kirjoittamisella ei elä, keikat tuovat leivän pöytään.

Kauko Röyhkä puhui elämäntapavalinnasta. Boheemielämä on hauskaa, eikä hänellä ole koskaan ollut mitään halua oravanpyörään. Helppoa ei ole ollut, mutta aina on löytynyt joku, joka on julkaissut kaikki jutut, joita hän on tehnyt.

Vapaus on teema, joka kulkee halki Röyhkän tuotannon. Tärkeäksi motokseen taiteilija tämän: “Älä ole tylsä”. Kirjankin pitää koukuttaa lukijansa ja potkia eteenpäin pitkin matkaa.  Röyhkän teokset ovat keskenään varsin erilaisia ja myös niiden kieli vaihtelee. Röyhkä pitää lausetta kaiken kirjoittamisen ytimenä: sen hiominen ja rakenne ovat hänelle kirjailijana olennaisia. Tiivistäminen ja karnevalistisuus näkyvät läpi tuotannon. Kirjalliset esikuvat tulevat kauempaa, Bukowski, Miller ja  venäläiset kirjailijat ovat olleet Röyhkälle tärkeitä. Nykykirjailijoita Kauko Röyhkä kertoo lukevansa vähemmän:  vuonna 2012 suomeksi julkaistu Jennifer Eganin Aika suuri hämäys oli yksi harvoista mieleen jääneistä uusista teoksista.

Jotain samankaltaista kielellä leikittelyä on Röyhkän suhteessa sosiaaliseen mediaan. Hänellä on Facebook-sivuillaan vilkas päivitystahti ja tuhansia aktiivisia seuraajia. Röyhkän mukaan Facebook on hauska uusi taiteenmuoto: päivitykset ovat pieniä, aforisminkaltaisia lohkaisuja. Väline on monipuolinen, sinne voi yhdistellä kuvia, tekstejä ja videoita. Vuorovaikutus muiden kanssa on välitöntä ja sinnekin sopii tärkeä ajatus tylsyyden välttämisestä. Hauskojen anekdoottien ohessa taiteilija tuo sivullaan esiin kantansa sopivasti provosoiden esimerkiksi ihmisten leimaamiseen erilaisuuden takia, kaikenlainen homottelu, rasismi ja syrjintä saavat Röyhkän ärsyyntymään. Jari Mäkäräinen kysyi, voisiko monipuolisista päivityksistä tehdä kirjan. Röyhkän mukaan aineksia kyllä olisi, mutta kuka sellaista jaksaisi alkaa kasata? Ei hän itse ainakaan: omien menneiden tekemisten setviminen on aina tympeää puuhaa.

Itseään Röyhkä ei halua sijoittaa kirjalliselle kentälle. Röyhkä vastaa Mäkäräisen kysymykseen omasta asemasta suomalaisen kirjallisuuden kaanonissa: “Ei kiinnosta yhtään”  ja nauraa makeasti päälle.

Tänä vuonna tekeillä on useampi kirjallinen projekti. Miss Farkku-Suomi on saamassa jatkoa: syksyllä ilmestyy Poika Mancini. Ville Haapasalosta on tulossa kirja, johon Röyhkän tekstien ja haastatteluiden lisäksi tulee tutun yhteistyökumppanin, Juha Metson valokuvia. Ensi vuonna Kauko Röyhkä pitää taukoa kirjallisesta tuotannosta ja tekee muita juttuja. Vaihtelu virkistää.

Mervi Hietanen (5.4.2013)