Soili Hämäläisen blogi

Luetaan yhdessä runoja ja novelleja (9.12.2012)

Runo- ja novellilukupiirissä luetaan monipuolisesti

Jos sopivaa lukupiiriä ei löydy, voit perustaa sellaisen itse. Voit kysyä apua vaikkapa lähikirjastostasi. Kirjasto voi tarjota luontevan kokoontumispaikan ja auttaa luettavien teosten valinnassa ja kokoamisessa. Näin sai alkunsa Tampereen Härmälän kirjastossa kokoontuva runoihin ja novelleihin keskittynyt lukupiiri, kun naapurustoon muutti kirjallisuuden harrastaja Maire Hirsilä.

Härmälän runo- ja novellilukupiiri aloitti syksyllä 2011. Se kokoaa kirjastoon kerran kuukaudessa - syyskuusta toukokuuhun -  12 kirjallisuuden ystävää. Maire Hirsilän vetämä lukupiiri on nuori, ja jäsenet ovat pikkuhiljaa tutustuneet toisiinsa yhteisen harrastuksensa parissa. Ryhmän koko on pienehköön kokoontumistilaan nähden sopiva, joukkoa ei ole tarpeen kasvattaa tällä hetkellä.

Runot ja novellit valikoituivat lukupiirin kohteeksi, koska ryhmässä ajateltiin, että niihin on helpompi paneutua arjen keskellä kuin paksuihin romaaneihin. Jäsenet ovat innokkaasti ehdottaneet luettavaa ja näin valikoima on muodostunut monipuoliseksi. Lukupiirissä on luettu eritaustaisten ja -ikäisten ryhmäläisten lempikirjailijoita, keskusteluissa esiin nousseita teoksia ja kirjaston uutuushyllystä napattuja runoja ja novelleja.

Tapaamisen aluksi teosta ehdottanut kertoo kirjailijasta ja hänen tuotannostaan ja siitä, miksi on valinnut juuri tuon kirjan. Jokainen ryhmän jäsen kertoo omasta lukukokemuksestaan, ja voi nostaa esiin itselleen merkityksellisen runon tai novellin kokoelmasta. Keskustelut ovat olleet antoisia ja ne ovat tuoneet teksteihin uusia näkökulmia, joita ei yksin lukiessaan ole osannut pohtia.

Novellikurssilta vinkkejä tekstin ymmärtämiseen

Äkkiseltään voisi ajatella, että novellien ja runojen lukeminen on nopeaa ja helppoa. Onhan se varmasti nopeampaa, kuin tiiliskiviromaaniin perehtyminen, mutta syvälukeminen ja tekstiin sisälle pääseminen voi olla haastavaa. Joskus runot eivät aukea lainkaan, tai novellin tiivis rakenne vaatii herpaantumatonta läsnäoloa. Jokainen lause, jopa pilkun paikka, voi olla oleellinen.

Pääsin työpaikallani osallistumaan Pirkanmaan kirjastolaisille suunnatulle novellikurssille talvella 2011. Kurssi oli kahden perjantai-iltapäivän mittainen. Saimme ennen ensimmäistä tapaamista opettajaltamme Maria Mäkelältä luettavaksemme kuusi novellia. Ne olivat hyvin erilaisia ja eri aikakausille sijoittuvia:

- Edgar Allan Poe: Kielivä sydän (Kootut kertomukset, Teos 2006)
- Katherine Mansfield: Neiti Brill (Puutarhakutsut: Kertomuksia, Weilin + Göös 1963)
- Raymond Carver: Naapurit (Oikopolkuja, Tammi 1994)
- Rosa Liksom: Mulla on huono moottorikelkka (Unohdettu Vartti, Weilin + Göös 1986)
- Carol Shields: Oi ihana, ohikiitävä rakkaus (Tavallisia ihmeitä: kootut novellit. Otava, 2008)
- Anna Tommola: Pääsiäistanssi (Seitsemäs käsiala ja muita kertomuksia, WSOY 2011)

Jokainen kirjoitti itsenäisesti pienen esittelytekstin yhdestä kurssin novellista. Tehtävänä oli miettiä kerrontaa, ja millaisia teemoja novellista voisi nostaa esiin. Ensimmäisellä tapaamisella Maria Mäkelä kertoi novellien taustoista. Keskustelimme yhdessä niiden analysoinnista ja tulkinnasta. Toisella kerralla luimme jokaisesta novellista kirjoittamamme 5-6 tulkintaa. Oli hauska huomata, kuinka erilaisiin asioihin lukijat olivat kiinnittäneet huomiota.

Millaisiin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota, kun lukee? Tuntuuko ettet saa tekstistä irti mitään? Näistä kysymyksistä saat apua, kun haluat analysoida lukemaasi:

- Mikä on novellin aihe: mitä tapahtuu ja kenelle?
- Mikä on tekstin teemana? Teema on aihetta syvemmällä. Esimerkiksi yksinäisyys voi olla novellin teema, vaikka sitä ei sanottaisi suoraan tekstissä.
- Millaisia motiiveja tekstissä esiintyy? Motiivi on pieni, toistuva asia, joka saa itseään suuremman merkityksen toiston ansiosta. Mistä se kertoo?
- Millainen on novellin aikarakenne ja ajallinen rakenne? Onko se muistelua vai nykyisyyttä? Onko siinä käytetty ehdollista toimintaa? Miksi? Sekoittuuko tapahtumarakenne kerronnassa?
- Millaista kerrontaa on käytetty? Miten kertomus on kerrottu?
- Millaista kokemuksellisuutta kertomuksessa on? Kokemuksellisuus syntyy siitä, kun jokin ihminen tai ihmisen kaltainen inhimillinen olento kokee tapahtumia ja asioita tietyssä ajassa ja paikassa.
- Kenen näkökulmasta teksti on kerrottu? Onko se fokalisoitu tietyn henkilön tai ihmisryhmän kautta? Muuttuuko näkökulma kertomuksen edetessä? Kenen havaintoja, tietoja tai arvoja siinä suodatetaan?
- Onko novellin loppu avoin vai suljettu? Päättyykö se selvään loppuun?
- Onko kertomuksessa käytetty tajunnankuvausta? Kerrotaanko muustakin kuin näkyvästä: mielenliikkeistä, havainnoista, tuntemuksista tai ajatuksista? Kuinka paljon tässä näkyy kertojan ääni, kuinka paljon sulaudutaan henkilöhahmon omaan mieleen?
- Mieti yleisemmin tarinaa, tarinan tapahtumia ja sen maailmaa. Mitä kerrotaan ja kenelle? Fiktiivisellä kertojalla voi olla fiktiivinen yleisö, jolle teksti on suunnattu. Kenelle kertoja osoittaa sanansa?
- Millainen  ääni kertomuksessa on kuultavissa? Joskus lukijalle voi tulla tunne siitä, että kertomuksessa kuuluu useamman henkilön ääni. Kertojan lisäksi tekstissä kuuluvat yhtä aikaa myös henkilön ääni ja ajatukset. Silloin kyseessä on vapaa epäsuora esitys, jossa kertojan ja henkilöhahmon äänet menevät päällekkäin.

novelleja.jpg

Mervi Hietanen